Sitä, ettei ole stressiä lapsen päivähoitopaikan saamisesta. Että varhaiskasvatuksessa on tarpeeksi, hyvin palkattua ja pätevää henkilökuntaa turvallisissa tiloissa pitämässä huolta meidän lapsista.

Sitä, että koululainen saa kokea tulevansa kuulluksi ja nähdyksi, ettei ryhmäkoko kasva opettajan otetta isommaksi. Että koulupäivän jälkeen voi jäädä koululle harrastamaan ja syömään välipalan. Ettei kesäloma näyttäydy hankalana palapelinä vaan lapset voi lähettää rauhassa kerhoon.

Sitä, että neuvolassa kohdataan kaikenlaiset perheet, huolet ja murheet lempeästi ja lämmöllä. Ettei yksikään äiti jää yksin vauvan tuomien tunteiden, väsymyksen tai fyysisten vaivojen kanssa.

Sitä, että lapsen voi viedä hoitoon tai lähettää kouluun pyörätietä pitkin ja töihin suhauttaa rauhassa ratikalla. Että harrastukset, kirjastot, kulttuurielämykset ja luontokohteet löytyvät läheltä, eikä niihin siirtymistä tarvitse suorittaa.
Sitä, että kaikenkokoisille perheille löytyy kohtuuhintainen, sopivan kokoinen koti hyvien kulkuyhteyksien varrelta ja läheltä tärkeitä palveluita.

Sitä, että perheneuvolaan saa ajan yhdellä puhelinsoitolla, että lastenvalvojalle ei tarvitse jonottaa kuukausikaupalla, että kotiin tuodaan ennakoivaa apua, digipalvelut joustavat muun elämän mukana ja kaupungin turvaverkko ottaa arjesta kopin kun kuorma tuntuu olevan hieman liian suuri.

Sitä, että työelämä tarjoaa merkityksiä ja toimeentuloa, ei turvattomuutta, uupumusta ja katkonaista tulevaisuutta. Että kaupunki näyttää isona työnantajana esimerkkiä perheystävällisten käytäntöjen luojana. Että lyhyemmästä työajasta tulee pikkulasten vanhemmille normi eikä poikkeus.

Sitä, että poliittinen puhe kääntyy vanhemmuutta arvostelevasta tai syntyvyyden laskusta syyllistävästä retoriikasta perheitä tukevaksi. Että annetaan rakenteilla tukea tasapuoliseen vanhemmuuteen kaikille sukupuolille.

Sitä, että kaikista pidetään huolta. Lapsista, vanhemmista, isovanhemmista. Yksinhuoltajista, ydinperheistä, uusperheistä, sateenkaariperheistä. Sinusta ja minusta, meistä kaikista. Että voidaan olla rauhassa omanlaisiamme.

Sitä, ettei tarvitse pelätä lapsensa joutuvan kiusatuksi, syrjityksi, jäävän auton alle tai vaille hyvää hoitoa.

Sitä, ettemme tuhoa lapsilta tulevaisuutta käräyttämällä koko maapallon samalla kun kiistelemme koulujen kasvisruokapäivistä.

Sitä, ettei meillä olisi niin kiire mennä koko ajan lujempaa ja saada koko ajan enemmän.

Sitä, että jokaisella olisi joskus mahdollisuus juoda kahvinsa aivan rauhassa.

Sitä kaikkea, ainakin. Mitä se sinulle tarkoittaisi?