Tänään maanantaina 17.5. on kansainvälinen homo-, trans- ja bifobian vastainen päivä, IDAHO-päivä. Mitä minä, enemmistön etuoikeuksista nauttiva valkoinen cis-heteronainen voisin siihen sanoa?

En ole nostanut sateenkaari-asioita isosti esille vaalikampanjassani kahdesta syystä: ensinnäkin luulen, etten tiedä niistä vielä tarpeeksi. Toiseksi – ehkä vielä tärkeämpänä – pidän tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia niin itsestäänselvinä ja perustavanlaatuisina politiikkaa ohjaavia arvoina, etten aina hoksaa miten kaikin tavoin niitäkin pitää vielä puolustaa. Myös meillä Suomessa, myös täällä Tampereella. IDAHO-päivä on yksi tapa muistuttaa meitä kaikkia siitä, että tekemistä riittää vielä.

Vaikka en tiedä, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön, voin oppia. Voin kuunnella, kysyä, tuulettaa omaan kielenkäyttöön tai käsityksiin juurtuneita tapoja ja avartaa omaa näkemystäni. Tässä Seta ja some ovat hyviä opastajia – kuten myös omaani nuoremmat, avoimemmat ja tiedostavammat sukupolvet. Ja vaikkei haluaisi tuijottaa paljoa omaa napaa pidemmälle, valmius kohdata sateenkaari-identiteettiin liittyviä tunteita ja haasteita hyödyttää varmasti myös kaikkia meitä, jotka kasvatamme omia lapsiamme. Joskus pienilläkin asioilla on isompi merkitys: olen nähnyt kuinka pitkähiuksinen tai punaiseen puettu lapsi on monen puheessa automaattisesti tyttö ja koittanut herkällä korvalla kuunnella, miten omat koululaiseni puhuvat seksuaalivähemmistöistä. Olen ottanut leikkipuistokielen luontevaksi osaksi ”kaverin”, kun viittaan tuntemattomaan lapseen ja käynyt monen monta keskustelua sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, johon itse pyrin. 

Kaikissa kunnissa asuu eri-ikäisiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Heidät tulisikin huomioida kaikessa päätöksenteossa. Mitä vaihtoehtoja sukupuolelle on päivähoitoonhakulomakkeessa tai vaikka bussikortissa? Onko päiväkodissa edelleen valittavana tyttöjen rauhalliset nukkeleikit tai poikien raisut autoradat? Onko koulussa wc-tiloja tai uimahallissa pukeutumistiloja kaikille sukupuolille? Miten seksuaalivähemmistöt kohdataan seniorityössä tai sateenkaariperheet neuvolassa? Onko kaupunkimme turvallinen kaikille?

Niin kauan kuin vaalikoneissa kysytään ehdokkailta mielipiteitä Pride-liputuksesta tai homoparien avioliitto-oikeudesta, ei hlbtiq-väestön tasavertainen asema ja oikeudet ole itsestäänselvä osa päättäjien työtä. Ihmisten moninaisuuden hyväksyminen, tasavertaisen kohtelun edistäminen ja ennakkoluulojen purku ei ole keneltäkään pois – tai jos on, niin sietää ollakin. (Minulta ei muuten koskaan ole kysytty, onko kaupungin ok liputtaa äitienpäivänä tai vaikka jonkun urheilujuhlan kunniaksi – pitäisiköhän?)

Olen kuntavaaliehdokkaana allekirjoittanut Setan sateenkaarikunta-sitoumuksen. ”Sateenkaarikunnan valtuutetut ja lautakuntien jäsenet varmistavat, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ja sateenkaariperheiden ääni kuuluu päätöksenteossa, yhdenvertaisuutta edistetään ja seurataan ja vihapuhetta torjutaan aktiivisesti ja resursoidusti.”

Olen myös aiemmin allekirjoittanut Oikeus olla -kansalaisaloitteen oikeudenmukaisemman translain puolesta.

 

Rauhallista alkanutta viikkoa! Aurinko paistaa, mutta sääennusteet povaavat sadetta – ehkä tänään nähdään sateenkaaria myös Tampereen taivaalla?

Lue lisää sateenkaarikunnan tavoitteista ja katso oman kuntasi niihin sitoutuneet ehdokkaat: seta.fi/ihmisoikeudet/sateenkaarikunta/

Mietitkö, millä sanoilla puhuisit sukupuolten moninaisuudesta tai seksuaalivähemmistöistä? Minä ainakin mietin. Hyvänä tukena on Setan laatima sateenkaarisanasto:  seta.fi/sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/